Jostain tarkemmin määrittelemättömästä syystä Liikevoiman asiakkaista ja ohjaajista koostettu joukkue osallistui viime viikonloppuna järjestettyyn Kokkola Ultra Run -kisaan. Matkaksi valikoitui 24h -joukkuekisa, sillä vaihtoehtona ollut 6h-kisa ei kumma kyllä herättänyt kiinnostusta. Joukkuekilpailussa oli ideana juosta max. 8 hengen joukkueella 24h aikana mahdollisimman monta kierrosta Suntin rannalla sijainneella 864 metrin mittaisella reitillä. Joukkueen kasaaminen alkoi jo alkukeväästä, mutta lopullinen kokoonpano muodostui vasta reilua viikkoa ennen h-hetkeä. Yhdistävänä tekijänä joukkueen jäsenten kesken taisi olla lähinnä juoksuharjoittelun vähyys, joten senkin takia tavoite asetettiin varovaisesti 250 kilometriin.
(Huomasimme kyllä jälkeenpäin ettei tuo nyt niin vaatimaton tavoite ollutkaan.)
Pari päivää ennen kisaa varmistuivat lopulliset juoksuvuorot: jokaiselle jaettiin kolme tuntia juostavaksi ja yhteistuumin (l. noin puolen joukkueen läsnäollessa) laadittiin aikataulu. Taktiikka oli hieman hajautettu: osa juoksi yksin tietyn ajan, esim. tunnin ja muutama pidempi vuoro vedettiin kahden tai kolmen hengen voimin kierroksen tai kahden mittaisilla vuoroilla. Päällimmäisenä syynä oli lähinnä se, ettei kukaan oikein halunnut yövuoroja, mutta useamman juoksijan kesken jaettuna ne oli helpompi sietää.
Kisa alkoi lauantaina klo 12 ja sujui joukkueelta ihan suunnitellusti, omakin puolen tunnin vuoro jalkavaivoista huolimatta melko hyvin, mutta illalla eräs joukkueen jäsenistä laittoi viestin, jossa kertoi saaneensa vatsataudin oman puolentoista tunnin vuoronsa päätteeksi. Pikaisen palaveeraamisen seurauksena jaoimme 20 minuutin mittaiset “arpajaisvoitot” kolmelle juoksijalle, ja varauduin itsekin juoksemaan ylimääräisen puoli tuntia, jos sunnuntain päätösosuuden juoksija ei taudistaan tokenisi.
Vettä tihuutti muutamaan otteeseen, mutta se ei merkittävästi menoa haitannut. Keli oli varsinkin lauantaina vielä lämmin, mutta yöllä oli välillä jopa pipokin tarpeeseen. Kisa oli selvästi jakautunut kahtia: oli varsinaiset ultrajuoksijat, jotka taivalsivat omaan tahtiinsa ja varsinkin yöllä varsin omintakeiseen tyyliinsä - ja sitten joukkuekisaajat, joilla vauhti oli selvästi kovempi. Sekä lauantaina että sunnuntaina saimme paljon kannustusta, ja vaikka siinä räkä poskella juostessa ei aina ehdi tervehtiä takaisin, niin kyllä sillä on silti suuri merkitys: suuret kiitokset! Myös aamuyön tunteina ravintoloista palaavat iloiset kulkijat pyrkivät huolehtimaan kannustuksesta vielä omalta osaltaan, tosin ehkeivät aina niin korrektisti, mutta silti vilpittömästi?
Sunnuntain valjetessa koko joukkue oli taas terveenä, ehkä vain vähän väsyneempänä, joten vedimme tietenkin viimeisen tunnin vielä kovempaa kuin kertaakaan koko kisan aikana.
Sarjamme voittanut Turun Vauhtisammakon ykkösjoukkue oli 381:lla kierroksellaan aivan ylivoimainen, vaikka heillä oli vain 5 juoksijaa! Kyseessä oli kyllä enemmänkin aktiivijuoksijoista koostunut ryhmä, samoin kuin heidän kakkosjoukkueensakin. Jäimme jälkimmäisestä 61 kierrosta oman tuloksemme ollessa tasan 300 kierrosta. Silti pidän omaa suoritustamme erinomaisena, sillä aika monella joukkueen jäsenellä tuli talven juoksukilometrit tuplattua kisan myötä, ja osa (no okei, minä!) kärsi pienistä rasitusvammoista jo ennen lähtölaukausta, kenelläkään juoksu ei todellakaan ole se ykköslaji. Kuulimme myös jälkeenpäin, että oma suorituksemme oli Suomen kautta aikain neljänneksi paras, eli tämän vuoden kisan taso oli varsin kova!
Mitä jäi kisasta käteen? Kipeiden jalkojen lisäksi huomio kiinnittyi monen varsin puutteelliseen juoksutekniikkaan (oma käsikin on ylhäällä tätä kirjoittaessani), raskas harppova hidastempoinen kanta-askel on vielä raskaampi pidemmällä matkalla! Toinen havainto oli sitten lajista ultrajuoksu: kyseessä on takuuvarmasti vaativa ja suorituskyvyn äärirajoja koetteleva laji, mutta vierestä nyt yhden kisan seuranneena voin vain todeta että kohtuus kaikessa! Muutamaa huippujuoksijan suoritusta lukuunottamatta tapahtuman luonteesta olis voinut erehtyä pahemman kerran, ellei olisi tiennyt mistä on kyse - sana “juoksu” kärsi kyllä kisan edetessä monen kohdalla pahan inflaation.
Omaa joukkuekisan suoritustamme arvioitaessa huomaa, että vuorovetotaktiikka oli selvästi parempi vauhdin ylläpidon kannalta, eli olisi pitänyt juosta pareittain tai vuorotellen lyhyitä vuoroja koko kisan ajan. Tällöin juoksuvauhti olisi ollut paljon kovempi, kun juostavaa olisi ollut vain kierros, jonka jälkeen aina lyhyt tauko. Esim. lauantaina juoksin puolessa tunnissa yksin reilut 5km, mutta sunnuntaina taas samassa ajassa vuorotaktiikalla 7 km! Tätä olisi pitänyt miettiä enemmän etukäteen, mutta emme lähteneetkään hakemaan tulosta vaan enemmänkin mukavaa(!?) ja mieleenpainuvaa kokemusta - ja sen kyllä saimmekin.
Kaiken kaikkiaan voin suositella joukkuekisaa, jos omaa suorituskykyä haluaa mitata ja juosta useamman juoksulenkin vuorokauden sisällä hyvässä seurassa! Tänä vuonna Liikevoimaa edustivat kunniakkaasti: Ansku Björk, Marjukka Hotakainen, Pasi Hägglund, Jussi Hietala, Jussi Myllymäki, Jari Hanhisalo, Jarkko Siltala ja allekirjoittanut. Suuret kiitokset ja hatunnosto joukkueen jäsenille - tämä oli mahtava kokemus ja juuri teidän ansiostanne!
Pysy kuulolla, keräillään taas ensi keväänä joukkue (tai kaksi) kasaan!
t: Vesavesa@liikevoima.fi
PS. Muihinkin tapahtumiin ollaan tänä vuonna varmasti menossa, joten jos olet kiinnostunut ja ehkä hieman yllytyshullu, niin rohkeasti minun tai Anskun juttusille.